sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Terveyden torajyvät, Osa 2: Sokea kana etsii totuuden siementä



Lähden nyt kyntämään erittäin ristiriitaisten näkemysten muodostamaa kivipeltoa. Pyrin selvittämään onko järjestelmämme yhteensopiva viljojen kanssa sekä jaksaako kehomme kantaa nykyaikaisen ruokavalion sille kasaaman hiilihydraattikuorman. Eri tahoilla olisi näihin kysymyksiin yksioikoisen selkeät vastaukset, mutta en voi tarjoilla niitä teille, sillä välitän hyvinvoinnistanne aidosti. Haluan olla rehellinen nykyisen tietämyksen rajallisuudesta sekä huomioida ihmiskehojen yksilöllisiä eroja. Niinpä esitän sarjan edetessä yhden selitysmallin sijaan erilaisia pohdintoja ja ravitsemusvinkkejä, joiden joukosta jokainen hyvinvoinnistaan kiinnostunut voi valita itselleen sopivimmat.

Aluksi on hyvä tarkastella kuinka erilaiset tekijät voivat johtaa siihen, että osalle meistä viljat tai runsaat hiilihydraattimäärät tuottavat ongelmia. Varteenotettavia selityksiä on lukuisia, joista tässä muutamia suosikkejani:

Evoluutioteoria:  

  • Viljat ovat olleet merkittävä osa ihmiskunnan ruokavaliota vielä niin vähän aikaa, etteivät kaikki kansat ole ehtineet sopeutua niihin geneettisesti. Usein esitetään, että viljoja on käytetty ravinnoksi noin 10 000 vuoden ajan, mikä on evoluution näkökulmasta silmänräpäys. Todellisuudessa ajanjakso on Euroopan alueella vieläkin lyhyempi, sillä esimerkiksi vehnää on viljelty ensin Afrikassa, mistä se on rantautunut tänne vasta vähitellen, vuosituhansien kuluessa. 
  • Maanviljelijöitä edeltävien metsästäjä-keräilijöiden ravinnon on arvioitu olevan viljamättöä ystävällismielisempää ihmisen elimistölle. Arkeologisten löydösten perusteella viljojen lanseeraus on aiheuttanut esimerkiksi vaurioita hampaiden ja luuston rakenteissa sekä pituuskasvun häiriintymistä. 
  • Metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio koostui tämänhetkisten tietojen mukaan riistasta, kypsennetyistä mukulakasveista, merenelävistä, munista, pähkinöistä, hedelmistä, kasviksista, linnuista ja hyönteisistä. Näiden määrät ja suhteet vaihtelivat luonnollisesti eri alueilla ja sesongin mukaan. 
Jos siis kärsit viljojen ja ylimääräisen tärkkelyksen aiheuttamista ongelmista, olisit ollut kivikaudella kova jätkä. Rrrauh.

Raquel Welch elokuvassa One Million Years B.C.


Elintarviketeollisuuden salaliittoteoria
  • Oikein käsiteltynä myös gluteeniviljat voidaan luokitella kelvolliseksi energianlähteeksi niihin sopeutuneille yksilöille. On kuitenkin hyvä huomioida, että vanhoina hyvinä aikoina vilja puitiin riihessä, muutettiin helpommin sulavaksi hapattamalla oman suvun taikinajuuren avulla ja paistettiin leiväksi tuvan uunissa. Nykyajan elintarviketeollisuus valmistaa sen sijaan eniten viljatuotteita, jotka on pöhötetty kuohkeiksi hiivan avulla, käräytetty mahdollisimman pikaisesti ja feikattu kuitupitoisiksi heittämällä valkojauhotaikinan joukkoon pari vehnänlesettä. 
  • Onko elintarviketeollisuuden näkymätön paha käsi ohjannut meidät tähän pisteeseen? Tulisiko joku saattaa vastuuseen katalasta petoksesta lautasella? Vai voisiko olla mahdollista, että kuluttajat ovat tukeneet omilla ostopäätöksillään nykyistä kehitystä, joten sitä saa mitä tilaa? Ennen kuin kansa teurastaa talikoillaan THL:n, elintarviketeollisuuden ja automarkettien konnat, voisi olla tehokkaampaa äänestää ruokakaupassa rahalla. Tai vaikka leipomalla itse pakkanen täyteen parempaa kamaa.
  • Mitä tulee ikuisuuskysymykseen leivän lihottavuudesta, on arvoitus helppo ratkaista käyttämällä hieman maalaisjärkeä. Aikanaan limppua, pottua ja yksinkertaista kastiketta nautittiin hyvällä ruokahalulla polttoaineeksi keholle, jonka energiankulutus oli raskaan ruumiillisen työn ansiosta todella suuri. Suorastaan moninkertainen nykyisiin sohvalle tai tietokoneen äärelle muumioituneisiin möhkäleisiin verrattuna. Tämä voisi selittää osaltaa sitä faktaa, että ihmiset ovat pysyneet aikoinaan paremmassa kunnossa ja jaksaneet hoitaa maatilan työt pääosin viljasta koostuvalla ravinnolla. 


    Mikrobiteoria
    • Ne jotka ovat eläneet lapsuutensa 80-luvun hulluina vuosina, muistavat mikä silloin toi avun ihan mihin tahansa vaivaan. Antibiootteja määrättiin kuin viimeistä päivää, mutta niiden vaaroja ei ymmärretty ajoissa. Vakavimpia ongelmia kehittyi lapsille, joiden ylihuolehtivat vanhemmat kiikuttivat pilttinsä lääkäriin pienemmänkin flunssan takia.
    • Toistuvat antibioottikuurit tappoivat flunssapöpöt ja siinä sivussa myös suoliston hyvän bakteerikannan, pysyvästi. Elämän alkumetreillä olisi tärkeää saada sairastella rauhassa ja altistua kaikenlaisille mikrobeille, jotta immuunijärjestelmä kehittyy normaalisti. Nyt moni varsin hyvät perintötekijät omaava nuori on ympäristötekijöiden takia huonommassa kunnossa, kuin vanhempansa. 
    • Miten suoliston bakteerit sitten liittyvät hiilihydraattien aiheuttamiin ongelmiin? Jos suoliston tasapaino ei ole kunnossa eli hyvät bakteerit ovat paitsiossa, on hiilihydraattien ylimääärä bensaa pahisbakteerien liekkeihin. Kehoa vahingoittaa myös huonojen hiilihydraattien liikasaannin ansiosta heilahteleva verensokeri, joka ruokkii näitä haitallisia mikrobeja. Yhä lisää kasvuvoimaa suoliston gangsterit saavat huonon ruoansulatuksen takia vain osittain pilkkoutuvista hiilihydraattipartikkeleista, jotka kulkeutuvat pahimmillaan kokonaisina paksusuoleen asti.    

    Länsimaisten ruokailutottumusten lieveilmiöt
    •  Antibioottien lisäksi stressi, perinnöllinen alttius ja vuosia jatkuneet haitalliset elintavat heikentävät ruoansulatuskanavan kuntoa. Tällöin viljat tai erityyppiset hiilihydraatin lähteet alkavat aiheuttaa oireita. Vaurioitunut suolisto ei pysty käsittelemään ongelmitta liiallista sokeria, valkojauhoja tai edes terveellisinä pidettyjä kotimaisia viljoja. 
    • Stressi, ikääntyminen ja hiilihydraattien liikasaanti vaikuttavat haitallisesti myös verensokerin säätelyjärjestelmään. Haima ei pysy loputtomiin työkykyisenä hallitakseen sokerikuormien käsittelyä, joten on kiinni yksilöllisistä perintötekijöistä mitä verensokeritasoille tapahtuu vuosien hiilihydraattipainotteisen mässäilyn seurauksena. Lienee kuitenkin selvää, etteivät sokeri, peruna ja jalostetut viljatuotteet ole optimaalisinta ravintoa pitkällä tähtäimellä, vaikka niiden kanssa pärjättiinkin vielä teini-iässä. Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta tässäkin asiassa. 
    • Useiden terveyttä säteilevien alkuperäiskansojen ruokavalio on kaikkea muuta, kuin vilja- tai perunapainotteinen. Jos viljoja käytetään runsaasti, ovat ne yleensä gluteenittomia lajikkeita tai heinäkasveja. Perunan tilalla suositaan usein muita mukulakasveja, joiden tärkkelyspitoisuus tai glykeeminen indeksi on alhaisempi.         
    • Ihminen on aina käyttänyt ravinnokseen sen mitä on ollut saatavilla, myös gluteeniviljoja. Muinaiset ruoanvalmistustaktiikat eroavat kuitenkin merkittävästi modernin elintarviketeollisuuden intresseistä. Ennen perimätietona kulkeva viisaus ohjasi ravinnon käsittelemistä mahdollisimman terveelliseen muotoon. Ruokaa idätettiin, liotettiin ja hapatettiin, jolloin sen mahdolliset haitta-aineet (kuten viljojen fytiinihappo, gluteeni tai lektiinit) saatiin minimoitua. Nykyään kiire ja maksimaalinen kustannustehokkuus ovat kiilanneet prioriteeteiksi. Niinpä esimerkiksi viljatuotteiden valmistuksessa jopa hyödynnetään gluteenia lisäämällä sitä leipomotuotteisiin niiden koostumuksen parantamiseksi. 
    • Myös ruokatottumuksemme on hyvä huomioida tässä yhteydessä. Sen lisäksi että sokeria, tärkkelystä ja gluteenia tunkee joka tuutista, ovat ateriat entistä isompia ja monimutkaisempia yhdistelmiä. Lihan kanssa syödään kermaperunoita, seos huuhdellaan alas runsaalla ruokajuomalla ja jälkiruoaksi ahdetaan vielä jokin sokeripitoinen herkku. Ravitsemustieteen virallisen näkemyksen mukaan jokaisen normaalin yksilön tulisi selvitä ongelmitta tällaisesta kombinaatiosta. Itse kehotan kuitenkin kokeilemaan tuntuuko olo yhtään erilaiselta, jos kunnon pihvin kanssa nauttii reippaasti kasviksia, minimaalisen määrän riisiä tai perunaa ja jälkiruoan sekä nesteen kittaamisen jättää myöhemmäs.  

        Kuten hienojen autojen, myös ruoansulatusjärjestelmien vetoisuus, kapasiteetti ja hevosvoimat vaihtelevat yksilökohtaisesti. Välillä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tässä maassa autojen yksilölliset erot ja oikeudet huomioidaan paremmin, kuin herkkävatsaisten ihmisten. Tietoa ei ole edelleenkään tarpeeksi ja suolisto-oireiden tai paino-ongelmien taustatekijöiden selvittäminen on toisinaan hyvin monimutkaista. Siksi joissain tilanteissa on tärkeämpää kuunnella itseään, kuin jäädä odottelemaan että yleinen näkemys, laboratoriolöydös tai tieteellinen tieto validoivat oman kokemuksen. Seuraavassa jaksossa on luvassa haastatteluvastauksia kolmelta ihmiseltä, jotka ovat saaneet paremman olon juuri näin - omaa kehoaan ja järkeään kuuntelemalla. Heidän viisaat vastauksensa haastattelukysymyksiini havainnollistavat hyvin yksilöllisesti räätälöidyn ruokavaliomuutoksen toteuttamista silloin, kun viljat, sokeri ja tärkkelys tuottavat ongelmia.

        [Disclaimer: Vaikeammista terveysongelmista kärsiviä kehotan etsimään apua internetin sijaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden yksityisvastaanotoilta. Ruokavalion koostaminen yhdessä kokeneen asiantuntijan kanssa on huomattavasti helpompaa, turvallisempaa ja nopeampaa, kuin haparoiminen sekavan tietotulvan muodostamassa labyrintissa.] 

        ________________________________________________________________

        Lähteet:
        http://www.scd-fi.info/1about/default.html
        http://wholehealthsource.blogspot.com/2008/07/grains-and-human-evolution.html

        Kuvat:
        Evgeni Dinev / FreeDigitalPhotos.net
        http://content6.flixster.com/photo/10/94/93/10949360_gal.jpg

          

        Ei kommentteja:

        Lähetä kommentti